RODUSTA

AMERIKANBULLDOGGI
(yleistä rodusta )

AMERIKANBULLDOGGI ON ROTUKOIRA mutta EI OLE FCI-ROTU !

Muutoin kuin vain omalle farmille kasvattavat REKISTERÖIVÄT koiransa johonkin kansainvälisesti tunnettuun rekisteröintitahoon..Suomessa (ja pääosin U.S.A:n ulkopuolella ) yleisimmin käytetään NKC-rekisteriä tai ABRAa..Nämä kaksi on sellaisia jotka a) tunnustavat toisensa ja b) ovat yleisesti tunnustettuja ja luotettuja tahoja AB:n rekisteröimiseen..

Mikäli koira on rekisteröity johonkin "naapurin koirakerhoon" niin se on verrattavissa vaikka paperittomaan rotikkaan, eli seropi..

AB on määrätietoisesti jalostettu työkoira joka polveutuu farmikoiriin ja siellä siis niihin bulldoggeihin joita alunperin maahan toivat uudisasukkaat. Kaikkien koirien sukutaulua ei tokikaan pysty seuraamaan aikojen alkuun asti, koska määrätietoista rodun "uudelleenluontia" alettiin tekemään vasta Scottin ja Johnssonin toimesta 1960luvulla.. mutta 1970-1980luvulle pystyy useinkin seuraamaan ihan nettiinkin laitettuja sukupuita..

Rotu on laaja ja sisältää useita tyyppejä jotka poikkeavat toisistaan : koon, ulkomuodon, viettien jakaantumisen ja ihan perusluonteenkin osalta melko paljon. Samoin terveyspuolella tyypit ja linjat määrittävät useita riskejä..

Pelkästään ROTUMÄÄRITELMIÄ on useita.. erikseen Bully/Classic-tyypin koirille ja Standardtyypin-koirille. samoin esim, ABRAn ja NKC:n rotumääritelmät poikkeavat aavistuksen toisistaan.

Tämä saman rotunimikkeen alla oleva kirjo on toisaalta suuri rikkaus (löytyy useammalle juuri "se oikea" AB omaan käyttöön ja kotiin) ja toisaalta tämä on asia jonka takia rotua harkitsevan pitäisi "tehdä kotiläksyt" kunnolla ensin- jotta tietää MINKÄLAISTA AB:eeta on edes hankkimassa.

Sukulinjat ja tyypit vaikuttavat moneen asiaan... Tietyissä linjoissa on selkeästi enemmän saalisviettikoiria (tyypillisesti standardlinjat) ja tietyissä enemmän luonteeltaan rauhallisemman oloisia vahteja (tyypillisesti classiclinjat) .

AB on kuitenkin linjoista huolimatta koira joka vaatii pennusta asti määrätietoisen mutta ehdottomasti reilun ohjauksen.. Rodunomainen koira on luonteeltaan itsevarma, mutta ohjaajalleen pehmeä. Egonjatkeeksi näistä ei rodunomaisesti ole, koska itsevarma koira ei turhia rähise. AB toimii useimmiten VAIN tarvittaessa, mutta toimiessaan se toimii 100% ja puruvoiman ja fyysisen kykeneväisyytensä takia rakkaitaan puolustava tai omaa itseään puolustava koira on äärimmäisen vaarallinen vastustaja!

AB EI OLE KOIRAPUISTOKOIRA! Jos etsit itsellesi kivaa "kaikkien kaveria"- ÄLÄ ota AB:eeta!

Syitä on oikeastaan 2. 1) aikuisena harvoin ovat vieraskoirasosiaalisia, monet eivät edes omalla tontillaan asuvia kohtaan laumasosiaalisia. 2) ja kun AB:lla menee herne nessuun niin kellään ei ole kivaa. AB harvoin aloittaa, mutta AB on se joka sen lopettaa..

AB on hyvä harrastuskaveri! : vaikka rodunomainen koira ei omista "paimenkoiramaista" miellyttämishalua niin AB korvaa sen halullaan työskennellä omistajansa kanssa.. Kun koiran ja omistajan suhde on kunnossa niin AB antaa kaikkensa tehdessään töitä.

Motivointi tosin pitää opetella kenties hyvinkin eri tavalla kuin perinteisillä PK-roduilla. Esim, meidän koirissa on useita jotka EIVÄT ole "namipalkkautuvia", mutta palkkautuvat esim, kehuista tai jostain muusta. Osa pelkästään siitä että "saavat työskennellä" isännän kanssa.

Vaikka rotu ei kuulu SKL niin tänäpäivänä harrastusmahdollisuuksia löytyy kyllä ja esimerkiksi meidän harrastama taakanveto on täysin roduista tai roduttomuudesta riippumaton laji.

TERVEYS

Amerikanbulldogin terveyspuoli on hyvinkin paljon riippuvaista sukulinjoista.

Kaksi geneettistä sairautta (NCL & ITCH) on joita suomessa testataan varmaan enemmän kuin maailmalla yhteensä ja siksi näitten sairastavuus on vastuullisilla kasvattajilla nykyään 0% .

Tässä linkki toisen kasvattajan sivulle jossa aivan mahtavan hyvä suomenkielinen teksti NCL:stä:

*https://uglybulls.com/fi/american-bulldog/ncl/

Toinen on sitten ITCH eli iktyoosi. Jota siis tavataan paljon esim, kultaisilla noutajilla. Bulldogilla siitä on eri versio, mutta sairaus on sama.

Meidän jalostuskoiramme testataan näistä (NCL & ITCH) vapaiksi vaikkakin tiedetään, että olisi mahdoton olla koska vanhemmat jo on testattu vapaiksi.

Luusto-ongelmat: Oman kokemuksen mukaan polvivammoja on rodussa. Osa varmastikin rakenteellisia ja osa johtuu yksinkertaisesti räjähtävästä liikkumisesta " aivojen jäädessä kotiin " . Joissain linjoissa on havaittu myös selän spondyloosia ja tämä on syy miksi esim, jalostuskoirat olisi tärkeää kuvauttaa myös selän osalta, ja mielummin ei ihan nuorena.

Allergiaa ja atopiaa liikkuu rodussa. Suurempi ongelma tämä tuppaa olemaan classic-linjoissa, mutta stanupuolellakin on törmätty allergiaan ja atopiaan. Yliherkkyyksien kanssa pyrimme olemaan äärivarovaisia. Useammin tosiasiassa AB:n iho-oireilulle syy löytyy esim.stressistä kuin allergioista.

Kaikenkaikkiaan AB on mielestäni hyvinkin perusterve rotu, varmaan osittain juurikin sen takia koska työkoirana ei muuten olisi pärjännyt. Ja jos ei pärjännyt, niin eipä päässyt jatkamaan sukua.

Tälläisenä haluan osaltani rotua myös jatkaa! Eli jokainen koira ei tosiaankaan ole jalostuskoira, ja vaikka yksilö olisi huippu ja terve, mutta mikäli sen sisaruksissa havaitaan suuri prosentti jotain ongelmaa niin välttämättä sitä huippuyksilöä ei siltikään kannata käyttää.

HISTORIA

Amerikanbulldoggi on jatkoa siitä, mihin alkuperäinen, englannissa jalostettu bulldoggi jäi.

Ensimmäiset Amerikan uudisasukkaat toivat näitä koiria mukanaan Euroopasta suojelemaan heitä ja heidän asuintilojaan vihamielisiltä alkuasukkailta ja petoeläimiltä.

Amerikanbulldoggia käytettiin paljon villisikojen, puumien ja monen muun eläimen metsästykseen. Hyvin pian rotu oli uudisasukkaille ja heidän perheilleen korvaamaton apu.

Väitetään etteivät amerikanbulldoggit ole niin alttiita erilaisille tarttuville sairauksille kuin jotkut muut koirarodut. Perusteluina on esitetty järkijalostus ja perinnöllinen vastustuskyky. Amerikanbulldoggirotu on välttynyt työtehtäviensä ansiosta muotojalostukselta. Kun ei ole pyritty ulkonäöllisiin äärimmäisyyksiin on AB:n koko ja ulkonäkö pysynyt samana halki vuosisatojen. AB:ta on toki jalostettu, mutta jalostuksessa on ulkonäön sijaan aina pyritty mahdollisimman terveeseen työkoiraan, niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Amerikanbulldoggirotu on tunnettu nykyisellä nimellä vasta noin kahdenkymmenen vuoden ajan. Aikaisempi nimi oli amerikanpitbulldog ja vieläkin vanhempia nimiä olivat countrybulldog ja countrywhitebulldog.

Kaikki nykyiset amerikanbulldoggit voivat seurata juuriaan Alabaman, Georgian seudulle neljään sukujuureen, jotka ovat Williamson, Scott, Bailey ja Johnson.

ROTUMÄÄRITELMÄ

Alkuperä: Yhdysvallat

Ulkonäkö: isokokoinen, atleettinen, isopäinen, säkäkorkeus (uros): 58 - 68 cm paino (uros): 35 - 55 kg säkäkorkeus (narttu): 51 - 61 cm paino (narttu): 27 - 37 kg, painon tulee olla suhteessa kokoon

Pää: keskipitkä, leveäkalloinen ja selvät lihaksikkaat posket

Silmät: keskikokoiset. Silmien värillä ei ole väliä, mutta vilkkukalvo ei saisi näkyä. Mustat silmät valkoisella koiralla suositeltavat.

Kuono: keskipitkä (7,5 - 12 cm). Neliömäinen ja leveä alaleuka, huulet runsaat mutta ei roikkuvat. 42 - 44 hammasta. Tiukka alapurenta, tasa tai saksipurenta. Kirsu musta tai harmaa.

Jalat: Vahvat, suorat ja paksuluiset. Etujalat eivät saisi olla liian lähellä toisiaan eivätkä myöskään liian kaukana toisistaan.

Väri: valkoinen, brindle tai punertava valkoisella pohjalla, valkoinen brindlellä tai punertavalla pohjalla.

Luonne: rauhallinen ja silti urheilullinen, tarvittaessa reipas vahti, toimelias.

Rekisteröinti: ABRA, NABA, NKC, UKC.

(National Kennel Club, USA)

Huom. Amerikanbulldoggin koko vaihtelee käyttötarkoituksesta riippuen.

NKC